Kirkossa kuvaamassa.

Helsingin Kontulassa olevan Mikaelin kirkon alttari




Olin ensimmäistä kertaa kirkossa kuvaamassa, tosin kyseessä ei ollut hengellinen tapahtuma vaan tyttäreni viulukoulun kevätjuhla. Olen aina ajatellut että kirkossa kuvaaminen olisi hankalaa, kun epäilin että valaistus kirkoissa olisi samaa luokkaa kuin harjoitusjäähalleissa, eli olematon. Yllätys oli suuri kun kirkkoon menimme, valaistushan olikin oikeastaan mukava, luonnonvaloa tuli paljon isoista ikkunoista ja ikkunoita oli vielä joka puolella sekä ylhäällä että sivuilla joten ISO arvotkin jäi "vain" 800 lukuun.




Otin paljon kuvia eri esiintyjistä mutta en julkaise muiden kuin oman tyttäreni kuvia ja se sen vuoksi että vaikka paikassa kuvaaminen on sallittu niin en ole julkaisuun kysynyt lupaa muilta esiintyjiltä joten näillä mennään. Yritin pitää aukon mahdollisimman isona kaikissa kuvissa jotta olisin saanut mahdollisimman "epäselvän" taustan kuviin ja mielestäni se onnistui aika hyvin, tosin minulla taas tuli ongelma oman pöytäkoneen näytön kanssa eli kuvat näyttävät ihan hyviltä pöytäkoneen näytöllä mutta kun katson kuvia kannettavan näytöllä niin ne näyttävät tummilta, kalibrointilaite olisi paikallaan mutta kun tuo maksaa noin 100€ niin pärjään tällä hetkellä ilmankin.



Tyttäreni kuvista sain mielestäni hyviä muistoja, kun hän oli soittamassa ja kuvat aion myös polttaa levylle ihan vain varmuuden vuoksi että saamme tytön viulunsoiton alkumetreiltä muistoja talteen..



Käytössä kirkossa minulla oli tuo Canon 1D Mark II ja Tamron 70-200 2.8 objektiivi. Hyvin nuo kaksi kulkee käsi kädessä ja yhdessä niitä on mukava käyttää, kuvissa huomasin jonkin verran kohinaa, mutta siitä ainakin osa on tullut jälkikäsittelyn ja kroppaamisen yhteydessä, minua ei kohina haittaa ja oikeastaan kun tarkemmin katson kuvia niin se kohina jopa sopii kuviin, minun mielestäni siis....

Kuviin olen tyytyväinen niin kuin on myös muutama muukin ihminen joilta olen palautetta saanut, tosin täytyy sanoa että kyseessä on normaalit ihmiset joilta palautetta olen saanut ja tarkoitan normaalilla ihmisellä semmoista joka ei kuvaamista itse harrasta ja heidät voisi varmaan luokitella luokkaan "kännykkäkuvaaja" ei siis pahassa mielessä vaan sen takia että tarkoitukseni tulee ilmi.

Se että näihin harjoituskuviin olen tyytyväinen ei tarkoita sitä että lähtisin kuvaamaan kirkkoon enemmänkin tai tietysti joitakin tämmöisiä lasten tapahtumia kyllä mutta esim. häitä tai rippijuhlia en kuvaisi koska en itselleni antaisi ikinä anteeksi sitä jos menisin kuvaamaan jonkun ainutlaatuisen tapahtuman tietämättä yhtään mitä olen tekemässä ja siten pilaisin jonkun juhlan muistojen tallentamisen...

Immagine potranno essere dei ricordi